Esittely

Ketunsaran kennelin historia on vielä melko lyhyt, sain kennelnimen elokuussa 2005 suoritettuani sitä ennen kasvattajan peruskurssin huhtikuussa 2005. Aikomuksenani ei ollut perustaa kenneliä vaan alun perin tarkoituksenani oli hankkia perheeseen uusi koira kaveriksi shelttiuroksellemme toisen shelttimme tultua jo vanhaksi ja huonokuntoiseksi. Jo lapsuuden kodissani oli koiria ja nyt aikuisena meillä on ollut jo pitkään aina kaksi koiraa. Halusin pienikokoisen ja reippaan paimenkoiran, jonka kanssa olisi  mukava samoilla metsässä. Aikani eri rotuja tutkittuani päädyin islanninlammaskoiraan, joka täytti kaikki rodulle asettamani vaatimukset; pienikokoinen, reipas luonteinen, ihmisrakas ja perusterve rotu. Plussana tulivat ulkonäkö ja helppohoitoinen säänkestävä turkki. Tässä vaiheessa unohdin mielestäni kokonaan joidenkin yksilöiden taipumuksen turhaan haukkumiseen.

Kun olin päättänyt rodun, hain Islanninkoirien nettisivujen pentuvälityksestä sopivaan aikaan syntyvän kiinnostavan pentueen. Soitin Merja Korhoselle Punapihlajan kenneliin varatakseni narttupennun.  Pentua varatessani varmistin, että Merja ei vaadi pennunostajilta kasvattiensa käyttämistä näyttelyissä. Tästä koirastahan piti tulla kotikoira. Alma vei heti sydämeni, se oli juuri sellainen kuin koiran pitääkin olla. Merjan yllytyksestä aloimme käydä näyttelyissä. Hyvin pian syntyi ajatus pentujen hankkimisesta Almalle. Siispä ilmoittauduin Kennelliiton Kasvattajan peruskurssille.

Alman T-pentueen synnyttyä hankin yhdessä Punapihlajan kennelin kanssa Islannista nartun, Thokan. Sijoituksessa oleva Thoka on tehnyt yhden pentueellisen Ketunsaran koiria. Kotiin olen hankkinut yhden nartun, Sveitsistä tuodun Gantroppas Arsol Emman. Tuontinarttujen lisäksi olen yhteistyössä Tunturiketun ja Punapihlajan kennelien kanssa tuonut ulkomailta useita uroksia, joihin minulla on jalostusoikeudet. Tarkoituksena on laajentaa geenipohjaa tuomalla ulkomailta harvinaista sukua olevia koiria. Koirien terveys on kasvatuksessani erittäin tärkeä asia samoin kuin koirien luonne.

Kotona aion pitää kerrallaan ainoastaan kahta islantilaista. Kahden islantilaisen kanssa riittää puuhaa ihan riittämiin. Pyrkimykseni on, että voin sijoittaa ainakin yhden nartun jokaisesta pentueesta jatkamaan sukua. Pennut syntyvät meillä kotona ja tottuvat alusta asti ihmisiin ja toisiin koiriin.